Ruotsalaisen Linda Spåmanin sarjakuvateos Misslyckat
självmord i Mölndals bro on vaikuttavin teos itsemurhakierteessä olevan nuoren
naisen elämästä, johon olen kuunaan törmännyt. Tarina itsetuhoisesta potilaasta tulee niin iholle, että hoitajan olo sarjakuvan lukemisen
jälkeen on kuin takana olisi rankka päivä mielialahäiriöosastolla.
Tarinan päähenkilö on tekijänsä tavoin nimeltään Linda.
Kirja alkaa lakonisen realistisella kuvauksella itsemurhayrityksestä ja
viiltelystä. Itsemurhayritykseen johtaneet syyt selviävät myöhemmin, mutta jo
ensimmäisistä kuvista välittyy itsemurhaa tekevän ihmisen sisäinen tila.
Spåmanin piirrostyyliä ei voi luonnehtia realistiseksi, pikemminkin
lapsenomaiseksi, mutta ehkä juuri siksi päähenkilön tuska välittyy niin
kivuliaan paljaana, kaikesta koristeellisuudesta riisuttuna.
Linda ei saa elävää kontaktia hoitohenkilökuntaan, mutta
tutustuu sentään potilastovereihinsa. Aktiivisimmin kontaktia hakee huonetoveri
Ritva, joka koukuttaa Lindan takaisin todellisuuteen, tai no, ainakin Kauniit
ja Rohkeat tv-sarjaan.Ritvan kautta lukija vakuuttuu Remeronin lihottavasta
vaikutuksesta siinä määrin, että sitä tuskin ilman lääkevaihtoehtojen läpikäyntiä omaan
dosettiinsa ottaisi. Ritvan kanssa Linda tulee toimeen, mutta jumalaksi itsensä
kuvitteleva Cat herättää hänessä kauhua.
Lindan ystävä Hanna vierailee
osastolla naljailemassa pieleen menneestä itsemurhayrityksestä ja neuvomassa
miten olisi pitänyt toimia. Nuorille itsemurhaa yrittäneille naisillehan on
tyypillistä, että heillä on samanhenkisiä ystäviä.
Lukijan suhde Lindan äitiin
jää etäiseksi, mutta sekin heijastaa Lindan todellisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti