maanantai 12. elokuuta 2013

Maan alta mullan alle

Harvey Pekar (1939-2010) tunnetaan omaelämänkerrallisesta American Splendor –sarjakuvastaan. Hän ei itse piirtänyt, vaan työskenteli yhdessä monien sarjakuvapiirtäjien kanssa, joista ehkä tunnetuin on sarjan ensimmäinen piirtäjä, underground-sarjakuvan ikoni Robert Crumb. 


Our Cancer Year kertoo avioparin selviytymistaistelusta miehen saatua lymfooma-diagnoosin. Vaimo Joyce on kansainvälinen kansalaisaktivisti, jonka myötätunto ja ajankäyttö ovat levinneinä ympäri maailmaa. Harveyn sairaus kutistaa Joycen maailman yhä enemmän kodin ja sairaalan seinien sisään, mutta hän taistelee saadakseen pitää omat kiinnostuksen kohteensa itsellään.


Harveyllä on paljon pinttyneitä tapoja, joista osa kirjan mukaan pakko-oireisia.  Tämä tuo kertomukseen oman lisänsä ja lisää myös Joycen hoitotaakkaa. Kaiken muun turbulenssin lisäksi heidän on muutettava rähjäisestä vuokra-asunnosta omakotitaloon, jonka kunnostamiseen pitäisi löytyä ymmärrystä ja energiaa.

Suomalaiselle lukijalle avautuu näkökulma terveydenhuoltojärjestelmään, jossa hoitoa määrittävät vakuutusehdot. Esimerkiksi kotisairaanhoidon saaminen riippuu siitä miten ihminen on vakuutettu. Kokemukset sairaalasta ovat ristiriitaisia: löytyy sekä ymmärtäväistä henkilökuntaa että sydämettömiä hirviöitä.

Hoidon sivuvaikutukset ovat niin rankkoja, että
ne saavat Harveyn toivomaan kuolemaa.

Halvaantumistuntemukset vaikuttavat psyko-
somaattisilta, ja ne pistävät avioliiton koville.

Vaikka kirjaa markkinoidaan Harvey Pekarin nimellä, on näkökulma hänen vaimonsa Joycen. Kirjan sisäsivuilla Joycen nimi onkin ennen Harveyta ja teoksen nimi korostaa yhteistä kokemusta. On hyvä, että omaisen kokemus pääsee esiin kaikessa raakuudessaan, mutta ennakkokäsityksiin nähden sairastunut itse jää yllättävän passiiviseen rooliin – potilaaksi.


Allekirjoittaneelta kesti kauan tottua Franck Stackin piirrostyyliin, joka yhdistettynä mekaaniseen ladontaan tuntuu vanhentuneelta ja ylimalkaiselta. Tekstiä on paljon ja se on ahdettu puhekupliin jättämättä niihin juuri lainkaan ilmaa. Tarinan loppuvaiheilla, toivottomuuden ollessa ahdistavimmillaan, piirtäjä tuntuu lopulta saavan otteen tarinasta – tai sitten piirrosjälkeen ei tarinan päästyä vauhtiin ehdi kiinnittää huomiota.


Huolimatta siitä, että syöpäsolut saadaan hävitettyä, ei kirjaa oikein voi suositella vertaistueksi. Sen verran toivoton olo kirjaa lukiessa moneen kertaan tulee. Hoitohenkilökunnallekin teos käynee sokkihoitona.

Harvey Pekar kuoli 16 vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen, saatuaan hieman aikaisemmin jo kolmannen syöpädiagnoosinsa.

Saatavuus: AdlibrisAkateeminen kirjakauppa, Amazon, Suomalainen kirjakauppa

1 kommentti:

  1. Pekarin kuolemakin oli vähän hämärä, oli vähän siinä ja siinä oliko itsemurha. Kuolinsyyntutkijan mukaan hän menehtyi napsittuaan vahingossa liikaa masennuslääkkeitä. Oikein hienoja olivat parhaimmillan mr. Pekarin sarjakuvat, melkolailla piirtäjästä riippuen.

    VastaaPoista