lauantai 12. lokakuuta 2013

Linkoava mieli

Brittiläisen Glyn Dillonin Angoulême-palkittu sarjakuvaromaani The Nao of Brown on hämmentävä teos. Se on eloisan realistisella tyylillä verkkaisesti kerrottu ja kauniisti vesiväritetty kertomus, jonka henkilöt ovat lihaa ja verta. Jos se olisi elokuva, puhuttaisiin näyttelijöiden elokuvasta, koska heillä on yllin kyllin aikaa kehittää roolihahmoilleen moniulotteiset persoonallisuudet.


Dialogi on hämmästyttävän elävää, myös silloin kuin se kulkee ilman puhetta pelkkien kuvien varassa. Pintatasolla voisi puhua sydämellisesti kirjoitetusta ihmissuhdedraamasta, mutta päähuomion vievät kuitenkin nopeasti päähenkilö Naon pakkoajatukset.

Nao on nuori  brittiläis-japanilainen nainen, joka yrittää saada kuvittajanuraansa käyntiin ja työskentelee sitä odotellessa japanilaisia kulttileluja nuorille ja aikuisille myyvässä liikkeessä, jonka omistaja on häneen ihastunut.


Japanilaislelujen alakulttuuri on rakkaudella kuvattu, ja tekijällä näyttää olevan harrastuneisuutta silläkin suunnalla. Nao asuu yhdessä sairaanhoitajakämppiksensä Taran kanssa. Tara on oppinut lukitsemaan veitset pois näkyviltä, sillä Naon pakkoajatukset ovat äärimmäisen väkivaltaisia.

Hän saattaa kadota kesken keskustelun fantasiaan, jossa
hän tappaa keskustelukumppaninsa...

...tai ainakin pahoinpitelee tämän brutaalisti. 

Hänen on vaikea istua lentokoneen hätäuloskäynnin vieressä, koska hän näkee
itsensä avaamassa sen kesken lennon ja syöksevän kaikki matkustajat kuolemaan. 

Hän pelkää ajatustensa voimaa ja pakenee niitä eristettyyn tilaan, esim. ravintolan vessaan, jossa hän koettaa karkottaa väkivaltaiset ajatuksensa ajattelemalla miellyttäviä asioita, kuten äidin hänelle osoittamaa rakkautta tai miesystävänsä korvia.

Samantapaista tekniikkaa opetetaan Suomessakin
osana dialektista käyttäytymisterapiaa.

Pesukoneella on kirjassa kansikuvasta alkaen moniulotteinen rooli, joka kasvaa kerroksia kirjan edetessä. Monista hienovaraisesti kuvatuista ihmissuhteista Naolle tärkeimmäksi nousee Gregory, pesukoneenkorjausmies. Tämä on äijämäisestä olemuksestaan huolimatta elämää miettinyt mies, jonka ajatukset resonoivat hyvin Naon pohdintojen kanssa.

Naon katoamiset ajatustensa syövereihin ja paluut maan pinnalle on uskottavasti ja vaikuttavasti kuvattu, samoin hänen kamppailunsa niitä vastaan.  Yksi voimavara on buddhismi. Meditoidessaan hän ymmärtää pakkoajatusten katkaisevan yhteyden todelliseen elämään tässä ja nyt.


Hän hyväksyy ajatuksen, että helvetti nousee hänestä itsestään, että hän on oma kiusaajansa, ja tämän hyväksyminen tuo rauhan. Hän oivaltaa, että ihminen ei välttämättä pysty kontrolloimaan ajatuksiaan, mutta että hän voi päättää, kuinka vakavasti niihin suhtautuu. Ajoittaisia takaiskuja toki tulee tämänkin jälkeen, mutta keskimäärin elämä muuttuu seesteisemmäksi ja vähemmän pelottavaksi.


Kaksisataa sivua jumalaisen kaunista vesivärjäystä aiheutti hermovaurion tekijänsä käteen, mikä todennäköisesti selittää kirjan hieman äkkinäisen lopun. Loppupuolella teosta on nimittäin neljä sivua puhdasta proosaa, joka sarjakuvamuotoon muokattuna olisi tuonut kirjaan ainakin 50 sivua lisää maalattavaa. Voi olla ettei lukijakaan olisi enää kestänyt niin suurta määrää kauneutta yhdellä kertaa. Kirjan takakannessa Tank Girlin piirtäjänä tunnettu Jamie Hewlett luonnehtii teosta näin: "Hermann Hesse tapaa Norman Rockwelliin". Vertaus kuvaa hyvin Glyn Dillonin tyyliä, mutta se ei tavoita sitä vahvaa feminiinisyyttä, jonka miespuolinen tekijä on onnistunut kirjaansa puhaltamaan.

Mainittakoon vielä, että pienenä sivujuonteena kirjassa on todenmukaisesti kuvattu aivoverenvuoto, johon siihenkin saadaan persoonallinen näkökulma.

Saatavuus: Adlibris, Akateeminen kirjakauppa, Amazon, CDON, Suomalainen kirjakauppa, Pääkaupunkiseudun kirjastot

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti